Idea
Sain idean matkalla töistä kotiin. Tai siis, matkalla Jyväskylästä Jämsään, sillä Jämsässä ei ole enää mun ikiomakoti.
Päätin, että asun kesän asuntovaunussa.
Teen tulevan kesän kesäduunia Jämsässä ja Jyväskylässä Keskisuomalaisen toimittajana. Olen aloittanut jo, vaikka on vasta huhtikuu, muutamalla harjoittelupäivällä ja vakitoimittajien jeesinä.
Asun kuitenkin Tampereella, joten ajamista tulee paljon. Ja on koiratkin, Nipsu ja Myy, jotka tarvitsevat paikan jossa levätä silloin, kun itse käyn juttukeikoilla.
Jämsässä mulla ei ole omaa fyysistä toimitusta, vaan tarvitsen paikan jossa nakuttaa jutut valmiiksi.
Vanhemmat ja sisarukset asuvat Jämsässä. Koiria on vaikka muille jakaa, samoin yksi kissa, ja toisaalta omaa tilaa ja rauhaa rakastavat ihmiset. Olkoonkin niin, että olemme perhettä, mutta myös aikuisia ihmisiä omine aikatauluinemme. Alunperin suunnittelin punkkaavani vähän siellä sun täällä, mutta ymmärsin lopulta ajatuksen mahdottomuuden.
En luovu maailman ihanimmasta, ja itselleni melko uudesta pikkukodistani Tampereen Tammelassa, se ei alunperinkään ole ollut edes vaihtoehto. Siksi toisen asunnon vuokraaminen kesäksi Jämsästä olisi likimain mahdotonta, etenkin kun kalustettua ja lyhytaikaista asuntoa sieltä on ilmeisesti mahdoton löytää. Tavaroita en halua raahata Tampereelta Jämsään pakollista matkalaukullista enempää, haluan että mulla on Tampereella koti kaikkine tavaroineen.
Tulin siis työmatkalla siihen tulokseen, että teltta ei riitä, asuntoa en halua, mutta asuntovaunu olisi täydellinen ratkaisu. Olin hyvin epäileväinen paljastaessani aikeitani äitille ja iskälle, mutta vastaanotto olikin hyvin myönteinen. Nyt me iskän kanssa etsitään sopivaa pikku koppia, jolla sekin voi halutessaan päästellä Lappiin lomailemaan.
Kyllähän ihmiset karavaanilee pitkin vuotta ja pitkiäkin aikoja, ei siinä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole. Mulle tämä on kuitenkin melkoinen seikkailu. Olen siis 27-vuotias nainen, itsenäisesti omasta mielestäni melko hyvin pärjäävä ja ongelmat ratkova, en turhan tarkka, siisti tai mukavuudenhaluinen, mutta kuitenkin täysin ummikko minkään valtakunnan leireilyn suhteen.
Olen vetänyt uskollisella VW Passatillani peräkärryä useat kerrat, mutta lähes aina suoraa tietä, peruuttamatta ja kääntyen vain tarkoin valituilla, jättimäisillä levikkeillä. Ja siis, peräkärryä.
Mutta mikään edellä mainituista ei tunnu olevan este, kun olen omassa pienessä mielessäni romantisoinut ajatuksen lämpimistä kesäöistä järven rannalla, aamukahveista omassa pikku katoksessa ja koirien telmimisen katselemisesta samalla. Lisäksi kuvittelen että suihkuttomuus ja vessattomuus on ihan pikkujuttu kesäkuumalla.
Tyypillistä minua, kieltäytyä näkemästä mahdollisia ongelmia. Toisaalta olen siitä piirteestä myös ihan iloinen, sillä moni juttu olisi varmaan jäänyt tekemättä etukäteisen epäröinnin takia.
Tervetuloa seuraamaan minun, Nipsu, Myyn ja meidän tulevan pikkukodin kesää! Voi tulla ikimuistoista – hyvässä tai pahassa mielessä.
<3 Emma
Päätin, että asun kesän asuntovaunussa.
Teen tulevan kesän kesäduunia Jämsässä ja Jyväskylässä Keskisuomalaisen toimittajana. Olen aloittanut jo, vaikka on vasta huhtikuu, muutamalla harjoittelupäivällä ja vakitoimittajien jeesinä.
Asun kuitenkin Tampereella, joten ajamista tulee paljon. Ja on koiratkin, Nipsu ja Myy, jotka tarvitsevat paikan jossa levätä silloin, kun itse käyn juttukeikoilla.
Jämsässä mulla ei ole omaa fyysistä toimitusta, vaan tarvitsen paikan jossa nakuttaa jutut valmiiksi.
Vanhemmat ja sisarukset asuvat Jämsässä. Koiria on vaikka muille jakaa, samoin yksi kissa, ja toisaalta omaa tilaa ja rauhaa rakastavat ihmiset. Olkoonkin niin, että olemme perhettä, mutta myös aikuisia ihmisiä omine aikatauluinemme. Alunperin suunnittelin punkkaavani vähän siellä sun täällä, mutta ymmärsin lopulta ajatuksen mahdottomuuden.
En luovu maailman ihanimmasta, ja itselleni melko uudesta pikkukodistani Tampereen Tammelassa, se ei alunperinkään ole ollut edes vaihtoehto. Siksi toisen asunnon vuokraaminen kesäksi Jämsästä olisi likimain mahdotonta, etenkin kun kalustettua ja lyhytaikaista asuntoa sieltä on ilmeisesti mahdoton löytää. Tavaroita en halua raahata Tampereelta Jämsään pakollista matkalaukullista enempää, haluan että mulla on Tampereella koti kaikkine tavaroineen.
Tulin siis työmatkalla siihen tulokseen, että teltta ei riitä, asuntoa en halua, mutta asuntovaunu olisi täydellinen ratkaisu. Olin hyvin epäileväinen paljastaessani aikeitani äitille ja iskälle, mutta vastaanotto olikin hyvin myönteinen. Nyt me iskän kanssa etsitään sopivaa pikku koppia, jolla sekin voi halutessaan päästellä Lappiin lomailemaan.
Kyllähän ihmiset karavaanilee pitkin vuotta ja pitkiäkin aikoja, ei siinä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole. Mulle tämä on kuitenkin melkoinen seikkailu. Olen siis 27-vuotias nainen, itsenäisesti omasta mielestäni melko hyvin pärjäävä ja ongelmat ratkova, en turhan tarkka, siisti tai mukavuudenhaluinen, mutta kuitenkin täysin ummikko minkään valtakunnan leireilyn suhteen.
Olen vetänyt uskollisella VW Passatillani peräkärryä useat kerrat, mutta lähes aina suoraa tietä, peruuttamatta ja kääntyen vain tarkoin valituilla, jättimäisillä levikkeillä. Ja siis, peräkärryä.
Mutta mikään edellä mainituista ei tunnu olevan este, kun olen omassa pienessä mielessäni romantisoinut ajatuksen lämpimistä kesäöistä järven rannalla, aamukahveista omassa pikku katoksessa ja koirien telmimisen katselemisesta samalla. Lisäksi kuvittelen että suihkuttomuus ja vessattomuus on ihan pikkujuttu kesäkuumalla.
Tyypillistä minua, kieltäytyä näkemästä mahdollisia ongelmia. Toisaalta olen siitä piirteestä myös ihan iloinen, sillä moni juttu olisi varmaan jäänyt tekemättä etukäteisen epäröinnin takia.
Tervetuloa seuraamaan minun, Nipsu, Myyn ja meidän tulevan pikkukodin kesää! Voi tulla ikimuistoista – hyvässä tai pahassa mielessä.
<3 Emma
Kommentit
Lähetä kommentti